Long drink (arkikielessä lonkero) on alkoholipitoinen juomasekoitus. Suomessa tunnetuin long drink -juoma on Hartwall Original Long Drink, joka kuuluu Suomen myydyimpiin alkoholijuomiin. Lonkeroa on valmistettu vuodesta 1952, ja Suomi on sen suurin markkina-alue.
Historiaa
Kotimaisia long drink -juomia tehtiin ensimmäistä kertaa vuoden 1952 Helsingin olympialaisia varten, jotta ravintoloissa olisi valmiita juomasekoituksia suurelle matkailijamäärälle. Makuja oli kaksi: harmaavärinen ginistä ja greippilimonadista valmistettu Gin Long Drink sekä kellertävä jaloviinasta ja pommacista valmistettu Brandy Long Drink.Olympialaisten yhteydessä myös baaritiskitarjoilu sallittiin. Alkoholiliike (Alko) antoi juoman valmistuksen hoidettavaksi Oy Hartwall Ab:lle, ja sitä oli alun perin tarkoitus tehdä vain olympialaisten ajalle. Juoma kuitenkin saavutti suuren suosion Helsingissä, minkä johdosta Alkoholiliike otti sen myyntiin ympäri Suomea. Juoma oli Alkoholiliikkeen myyntiluettelossa ensi kerran keväällä 1952, jolloin yhden pullon hinnaksi ilmoitettiin 70 markkaa (nyk. rahassa 2,02 € (2011) ).
Koska juoman valmistamiseen toimeksiannon saanut Hartwall oli vain virvoitusjuomia ja kivennäisvesiä valmistava yhtiö, pullotettiin ensimmäiset lonkerot kivennäisvesipulloihin. Myöhemmin lainsäätäjät katsoivat juoman sekoittuvan virvoitusjuomiin, joten asetukseen lisättiin maininta, ettei juomaa saanut pullottaa normaaleihin virvoitusjuomapulloihin. Tämän jälkeen juomaa alettiin pullottaa olutpulloihin, kuten Hartwall ja Oy Sinebrychoff Ab tekevät edelleen, ja tämän jälkeen mataliin lyhytkaulaisiin ja lasisiin stubby-kertakäyttöpulloihin, joiden väri oli myöhemmin ruskea. Tämän jälkeen käyttöön tulivat sekä ruskeat muovipullot että tölkit.
Aina vuoteen 1995 asti Alko valvoi alkoholinvalmistusta Suomessa, joten se myös valitsi kilpailutuksen kautta long drink -juoman valmistajan. Vuoteen 1979 asti valmistaja oli Hartwall. Brändilonkeron valmistus lopetettiin 1970-luvulla, eikä varsinainen lopetussyy ole koskaan selvinnyt. Tunnetuin arveltu syy on ollut, että suosittu juoma maistui liian hyvältä ja viranomaiset pelkäsivät sen rohkaisevan liikakäyttöön. Sen tilalle tuli Campari-soodan kaltainen juoma, jota ei kuitenkaan valmistettu pitkään. Vuosina 1980—1989 juomaa valmisti Oy Mallasjuoma, ja tämän jälkeen viimeinen yksinoikeudella juomaa valmistanut yhtiö oli Oy Sinebrychoff Ab vuosina 1990—1994. Vuoden 1995 uuden alkoholilainsäädännön jälkeen kaikki panimot ovat saaneet valmistaa juomaa. Uusi tilanne mahdollisti myös 1990-luvulta alkaen suosioon tulleet niin sanotut talon lonkerot. Ravintolat valmistavat nämä juomat sekoittamalla 2 cl giniä hanasta laskettavaan long grape -juomaan. 1990-luvulla lonkeron kulutus oli Suomessa 2—4 litraa per henkilö. Vuonna 2008 lonkeron kulutus koko maassa oli 28,4 miljoonaa litraa eli saman verran kuin siiderien (28,8 miljoonaa litraa), mikä tarkoitti noin 5,5 litraa per henkilö.
Brandy Long Drink (brändilonkero) palasi markkinoille alkukesästä 2009 Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan valmistamana, ja se saavutti suuren suosion. Juomien alkuperäiset vuoden 1952 reseptit ovat Hartwallin hallussa, joten uuden reseptin kehitti italialainen Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan tuotekehityspäällikkö Nicola Cafaro. Juoma kuitenkin valmistetaan alkuperäisen kaltaisesti eli tisleistä. Samoin ainesosat ovat samat kuin alkuperäisessä. Pehmeää brandya leikataan korkealaatuisella väkiviinalla, ja näin saadaan aikaiseksi jaloviinaa, eli niin sanottua leikattua konjakkia, jota taas on jatkettu Pommacin kaltaisella tammitynnyrissä kypsytetyllä hedelmäjuomalla. Tilavuudeltaan 0,33 litran suuruisiin pulloihin pullotetun juoman alkoholipitoisuus on 5,5 %, eikä sitä saa myydä kuin Alkon myymälöissä ja ravintoloissa.
Valmistus
Nykyään long drink valmistetaan jokseenkin samoin kuin virvoitusjuoma. Prosessiin kuuluu ylimääräisenä vaiheena alkoholin lisääminen. Tilavuusprosentiltaan alle 4,7 mutta yli 2,8 lonkeroidenalkoholi on tehty käymisteitse. Vahvemmat long drinkit sekoitetaan 1950-luvun alkuperäisen reseptin tapaan tislatusta alkoholista. Myös miedot long drinkit (noin 2,6%) on tehty ginisekoituksesta. Lonkeroita on nykyään useita eri makuja (muun muassa karpalo), mutta greippi on pysynyt suosituimpana.
Joidenkin uuden sukupolven long drinkien etiketeissä ja jopa tuotenimissä esiintyy harhaanjohtavasti englannin kielen viinirypälettä merkitsevä sana grape, vaikka juomat ovat greipin makuisia.
Nimitysten taustaa
Nimitys long drink on englantia ja tarkoitti alun perin tietynlaisia alkoholijuoma-annoksia, jotka ravintolahenkilökunta sekoitti asiakkaitten nautittaviksi. Nähtävästi ainoastaan Suomessa ilmaus on vakiintunut tarkoittamaan samantapaisia tehdasvalmisteisia juomia ja etenkin gini-greippisekoitusta.
Lempinimi lonkero lienee ollut käytössä puhekielessä viimeistään 1970-luvulla, jolloin Reijo Tani levytti Toivo Kärjen säveltämän ja Juha vainion sanoittaman musiikkikappaleen Hei punkero, tuo lonkero.
Tuotemerkit
Tunnetuin ja ensimmäinen long drink on Hartwall Original Long Drink, joka on Koskenkorvaa vuotta vanhempi juoma. Muita yleisiä long drink -merkkejä ovat Kurko, Cool Grape Long Drink, Otto ja Sinebrychoff Gin.
Long drink -juomat ovat suosittuja myös Virossa. Tunnetuimpia long drink -merkkejä ovat kahden panimon tuotteet: Saku õlletehas; Long Drink Grapefruit, Saku ZIP Long Drink Cranberry, Saku ZIP Long Drink Kaktus-Sidrun ja Saku ZIP Long Drink Watermelon. A.Le Coq -panimon tuotteita ovat Long Drink Grapefruit, Long Drink Mojito, Long Drink Safari Sunrise, Long Drink Cosmo ja Long Drink Safari.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti